Lomaltapaluu ja työhaastattelu

”Lomat” on siis tällä erää pidetty ja Ranskanmaalle palattu. Tällä kertaa huomattavasti paremmalla mielellä kun viimeksi...
Lomallelähtö ennen joulua sujui hienosti siihen nähden että juoksin koko viikon eessuntaas hoitelemassa asioita, konsertoimassa ja mitäliemuuta, ja vielä lauantai-iltana ennen lähtöä tanssittiin grammaritansseissa aamukolmeen (mikä siis tarkotti 3 tunnin yöunia). Aamulla lähdin kämpiltä joskus vähän ennen seitsemää, ja Turun lentoasemalle laskeuduttiin klo 00:40 seuraavana yönä. Noh, mä olen tunnetusti mestari nukkumaan julkisissa kulkuvälineissä, joten ei valittamista.
Ja lomakin meni ihan kivasti. Joulu vietettiin just niinkun kuuluu, kotona perheen parissa rauhoittuen, ja joulupäivänä kavereiden kanssa bilettäen, (missäpä muualla kun Naantalin hienostoravintolassa Hovissa.). Dippa odottelee edelleen viimeisiä tekstejään, mut senkin ehtii hyvin tekemään vielä ennen kun valmistuu. Kieltäydyn stressaamasta itseäni hengiltä sen takia.

Saavuin siis ”kotiin” eilen iltapäivällä. Sekin matka meni hienosti. Olivat vielä lentoyhtiössä niin ystävällisiä, että lennättivät mun tonninpainosen matkalaukun jonnekin muualle kun meikäläisen, joten ne toimittaa sen kotiovelle viimeistään huomisaamuna. Pääsin siis raahaamasta sitä Pariisin metrotunneliverkoston läpi, mikä ei todellakaan kuulu mun lempiharrastuksiin.
Luennotkin olis alkanu tänään, mut mä olin just siihen aikaan siellä työhaastattelussa. Harmi. Lainasin Carinan ”uudenkarheeta” menopeliä (toooosi pieni opel corsa) johon tuli litania ohjeita siitä mitä sille pitää tehä jos se tilttaa kesken kaiken. Anna lähti mulle kartanlukijaksi, ja onneksi lähti, koska tämän kaupungin liikennejärjestelyt on paikoin täysin käsittämättömiä. Muutaman U-käännöksen jälkeen löydettiin kuitenkin oikee tie, ja oltiin perilläkin ihan ajoissa. Toivoin etukäteen että edes jokunen kysymys esitettäis englanniks, mut ei todellakaan. Haastattelu meni olosuhteisiin nähden hyvin ja olen ihan tyytyväinen suoritukseeni, vaikka luulen kyllä että se paikka ei ollut mua varten. Lupasivat ilmoittaa ensi viikon aikana miten kävi, mut olenpahan joka tapauksessa yhtä kokemusta rikkaampi, ja tiedän selviäväni muun kielisistä työhaastatteluista kun vettä vaan tuon jälkeen.

Täytyy lähtee tästä kyläilemään naapuriasuntolaan, kun sieltä on muutama tuttu lähdössä kokonaan pois parin päivän päästä, ja omassa kämpässä on vielä vähän yksinäistä kun Katrin tulee vasta torstaina.
Kirjottelen taas kun on jotain asiaa. Voi äkkiä mennä ensi viikkoon...
Hyvää Uutta Vuotta 2006 teille kaikille!